Juuri silloin tiesin, että meillä oli ongelma. Pidin lounasaikaan ruskean paperipussin esitelmää tunteiden sosiologiasta asiakaskokemuksen ammattilaisista koostuvalle tiimille. Viittasin ohimennen tapoihin, joilla olemme vuorovaikutuksessa mainosten kanssa, ja siihen, miten tämä synnyttää yksilöllisiä ja jaettuja tunnereaktioita. Se ei ollut esitelmäni pääaihe, vaan jotakin, jonka mainitsin sivumennen.
Yksi huoneessa ollut henkilö tarttui tuohon kommenttiin ja sanoi suurin piirtein näin:
"Vuorovaikutusta ei ole, jos et ole vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa."
Opettaessani käyttäjäkokemuksen koulutusohjelmassa ja tietosuunnittelijoita sisältävässä laitoksessa tiesin, ettei tämä pitänyt paikkaansa. Olemme päivittäin vuorovaikutuksessa lukemattomien esineiden kanssa. Olemme vuorovaikutuksessa median ja viestintämateriaalien kanssa. Päivämme heräämishetkestä nukkumaanmenoon kuluvat vuorovaikutuksessa paitsi ihmisten myös paikkojen ja asioiden kanssa. Esitin vastaväitteen hänen väitteelleen, ja jätimme asian siihen siirtyäksemme muihin aiheisiin.
Kun kuitenkin tarkastelemme hänen lausuntoaan syvällisemmin, näemme, että taustalla on laajempi ongelma. Kyse on nimittäin yleisten termien käytöstä eri kokemussuunnittelun aloilla hyvin erilaisilla tavoilla käsitteellistettyinä. On kuin eri kokemussuunnittelun alojen ihmiset käyttäisivät samaa sanastoa mutta eri merkityksissä.
Kuten elokuvassa Lannistumaton Luke sanottiin, “Tässä on kyse viestinnän epäonnistumisesta.” Netflix sanoi muuten hiljattain aivan samaa.

Jotta viestintä olisi mahdollista, tarvitsemme yhteisen merkityksen. Tarvitsemme yhteisen määritelmien joukon, jonka avulla voimme ymmärtää toisiamme. Haasteena on siis luoda yhteinen määritelmien joukko, joka ulottuu eri kokemussuunnittelun alojen yli ja samalla antaa kullekin alalle tilaa suunnitella sellaisten ainutlaatuisten haasteiden ja vaatimusten pohjalta, joita kyseisellä alalla esiintyy.
Tässä tarkastelemme sellaisen yhteisen vuorovaikutuksen määritelmän luomista, joka soveltuu kaikille kokemussuunnittelun osa-alueille. Tavoitteenamme on kehittää yhteinen kieli kokemussuunnittelun keskeiselle käsitteelle: vuorovaikutukselle.
Käyttäjäkokemus ja vuorovaikutussuunnittelu
Kun kokemussuunnittelun vuorovaikutuksen käsitettä ajatellaan, ihmiset saattavat ensimmäisenä ajatella vuorovaikutussuunnittelua (IxD). IxD yhdistetään ensisijaisesti käyttäjäkokemuksen (UX) alaan, ja siinä keskitytään käyttäjien ja käyttöliittymien väliseen vuorovaikutukseen. IxD ja UX liittyvät toisiinsa niin läheisesti, että joillekin nämä termit voivat tarkoittaa jopa samaa asiaa – kuin päällekkäisten ympyröiden Venn-diagrammissa.
Todellisuudessa IxD on käyttäjäkokemuksen osa-alue, yksi elementti laajemmassa tavoitteessa tehdä käyttäjille parempia kokemuksia tekemällä UX-tutkimusta, luomalla käyttäjäpersoonia, prototyyppejä, rautalankamalleja, testaamalla, julkaisemalla sekä arvioimalla lopullista tuotetta ja suunnitteluratkaisujen vaikutuksia.
Don Norman toteaa, että IxD:n painopiste on siinä, ”miten ihmiset ovat vuorovaikutuksessa teknologian kanssa”. Hän lisää: ”Tavoitteena on parantaa ihmisten ymmärrystä siitä, mitä voidaan tehdä, mitä tapahtuu ja mitä juuri tapahtui.” Saavutamme tämän tavoitteen UX-tutkimuksemme avulla ymmärtämällä käyttäjien tarpeita ja tavoitteita, hyödyntämällä tätä tietoa käyttöliittymäsuunnittelumme ohjaamisessa, varmistamalla ratkaisut käytettävyystestauksella ja käyttäjätestauksella sekä iteroimalla suunnitteluprosessia.
Tällainen näkökulma on järkevä, kun otetaan huomioon, että Don Normanin kaltaiset ihmiset työskentelivät teknologian suunnittelun parissa ja olivat kiinnostuneita siitä, miten ihmiset olivat vuorovaikutuksessa heidän suunnittelemiensa teknologioiden kanssa.
Teknologia ei tietenkään tässä tarkoita ainoastaan elektronisia laitteita. Hänen kirjassaan Arkipäivän esineiden suunnittelu esitetyn mukaisesti voimme tarkastella suunnittelua ja käytettävyyttä arkisissa esineissä, kuten ovenkahvoissa, pesualtaissa, säätimissä, ohjaimissa ja kirjaimellisesti kaikessa muussa. Yksinkertaisimmillaan vuorovaikutussuunnittelu tarkoittaa vain ihmisten ja heidän käyttämiensä asioiden välistä vuorovaikutusta. Perinteisesti vuorovaikutussuunnittelu keskittyy enemmän UX-suunnitteluprosessiin, jossa ollaan vuorovaikutuksessa näytön tai (teknologisen) tuotteen kanssa seuraavien viiden suunnitteluperiaatteen pohjalta:
- Sanat
- Visuaaliset esitykset
- Fyysiset esineet tai tila
- Aika
- Käyttäytyminen
Kaikkien näiden kohtien osalta keskitytään siihen, miten ne esiintyvät teknologian käytön ja tuotekehityksen piirissä.
On kuitenkin selvää, että nämä elementit ulottuvat teknologian ja tuotteiden piiriä laajemmalle, paljon laajemmalle kokemussuunnittelun alueelle. Tämä johtuu siitä, että vuorovaikutus on olennainen osa elämämme kaikkia osa-alueita ja kokemussuunnittelun keskeinen osa.
IxD:n rajoittaminen vain teknologiaan merkitsisi sen sivuuttamista, kuinka perustavanlaatuinen se on kaikissa kokemuksissa. Voisimme itse asiassa sanoa, ettei kokemusta ole mahdollista saada ilman vuorovaikutusta. Vaikka kokemuksen syntymiseen liittyy muitakin käsitteitä ja prosesseja, vuorovaikutus on ehkä yksi tärkeimmistä.
Onko sinulla tili? Kirjaudu sisään
Vuorovaikutuksen ensisijaisuus suunnittelussa
Emme tietenkään ole vuorovaikutuksessa vain teknologian kanssa, vaan myös monenlaisten asioiden kanssa. Voimme ajatella, että kaikki elämässä sisältää jonkinlaista vuorovaikutusta. Jo ennen syntymäämme tulemme tietoisiksi ympäristöstä, jossa olemme, ja reagoimme sen muutoksiin. Saatamme muistaa lapsivedessä loikoilluista päivistämme, kuinka reagoimme sen läpi kulkeneen ja kanssamme vuorovaikutuksessa olleen liikkeen ja äänen muutoksiin. Vauvoista tulee hauskempia, kun he alkavat vastata hassuihin ilmeisiimme ja kukkuu-leikkeihimme. Heidän vuorovaikutuksensa kanssamme lähentää meitä heihin tunnetasolla.

Koirat ovat oivaltaneet tämän. Se ”pentuilme”, jonka koirat tekevät saadakseen sinut antamaan niille ruokaa, ei ole sattumaa, vaan suunniteltua. NBC Newsin jutun mukaan koirille on evoluution myötä kehittynyt kasvoihinsa tiettyjä lihaksia eri tavalla kuin niiden susisukulaisille. ”[L]ihasten muutokset viittaavat siihen, että koirien kasvojen anatomia on kehittynyt parantamaan niiden yhteyttä ihmisiin”, sanoi biologinen antropologi Anne Burrows, Duquesnen yliopiston fysioterapian professori Pittsburghissa—”Tällä tavoin koirat ovat kokemussuunnittelijoita, jotka ovat oivaltaneet, että tietynlaisen vuorovaikutuksen luominen synnyttää tietynlaisia kokemuksia.”
Vuorovaikutus ja viestintä eivät ainoastaan tee meistä ihmisiä, vaan myös määrittelevät meidät sosiaalisiksi eläimiksi. Tohtori Matthew Lieberman auttaa perustamaan uutta tieteenalaa nimeltä sosiaalinen kognitiivinen neurotiede. Tämä ala perustuu toiminnallisilla magneettikuvauksilla (fMRI) kerättyyn tietoon, joka osoittaa, kuinka aivomme reagoivat sosiaalisiin ympäristöihin ja ärsykkeisiin. Kyse ei ole vain siitä, että olemme sosiaalisessa ympäristössä, vaan myös siitä, että olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa sosiaalisella tavalla. Hän kirjoittaa kirjassaan Social, että ”aivomme on ohjelmoitu muodostamaan yhteyksiä muihin ihmisiin”. Yhteys syntyy vuorovaikutuksen kautta.
Koska meidät on ohjelmoitu muodostamaan yhteyksiä ja vuorovaikutus on yhteyden kannalta keskeistä, voimme nähdä, kuinka elintärkeää vuorovaikutus on elämässämme. Siksi vuorovaikutus ja vuorovaikutussuunnittelu ovat keskeisiä kaikilla kokemussuunnittelun osa-alueilla, eivätkä vain käyttäjäkokemuksessa. Kysymys kuuluu: miten voisimme määritellä vuorovaikutuksen uudelleen tai tarkastella sitä uudesta näkökulmasta kokemussuunnittelun eri alueilla? Tai päinvastoin, mitkä elementit voisivat pysyä samoina kokemussuunnittelun eri alueilla, kun tarkastelemme vuorovaikutussuunnittelua?
Vuorovaikutus kokemuksen eri kanavissa
Tutkin vuorovaikutusta työkseni. Minut on koulutettu keskustelunanalyysin (CA) menetelmään, jossa keskitytään vuorovaikutuksessa tapahtuvan puheen hienovaraisuuksiin. Tutkimme myös kontekstin vaikutusta vuorovaikutukseen ja tarkastelemme, kuinka erilaiset tekijät yhdistyvät odotusten ja merkitysten muodostamiseksi. Voimme käyttää paljon aikaa vuorovaikutuksen pienimpien hetkien tarkasteluun ja analysoida vuorovaikutustilanteita ääni- ja videotallenteiden avulla. Jotkut saattavat pitää sitä pitkäveteisenä, mutta minusta se on äärimmäisen kiehtovaa. Olen käyttänyt CA:ta asiakaspalvelutilanteiden, puhelinpalvelukeskusten kohtaamisten ja poliisikuulustelujen tutkimiseen.
Keskustelunanalyysissa on käsite nimeltä vastaanottajalähtöinen suunnittelu, jolla tarkoitetaan pohjimmiltaan sitä, kuinka otamme huomioon yleisön, jonka kanssa olemme vuorovaikutuksessa, sekä tilanteen, jossa vuorovaikutus tapahtuu, ”suunnitellessamme” puheenvuorojamme.
Esimerkiksi käsite ”puhua alentuvasti jollekulle” tarkoittaa sitä, ettei toisen henkilön tietämystä tai asiantuntemusta oteta riittävästi huomioon hänelle puhuttaessa. Naiset valittavat usein, että heille ”mansplainaataan”, kun miehet puhuvat heille ikään kuin he eivät olisi jonkin tietyn aiheen asiantuntijoita. Jos yrittäisin selittää Serena Williamsille tennislyönnin erityiset vaiheet, se olisi mansplainaamista sekä huonoa vastaanottajalähtöistä suunnittelua.

Tässä mielessä vuorovaikutussuunnittelun ajatus ei ole uusi. Suunnittelemme aina vuorovaikutusta ollessamme tekemisissä muiden kanssa. Jos puhun yleisölle, haluan ensimmäiseksi tietää kyseisen yleisön ominaisuudet. Haluan tietää heidän tietotasonsa käsiteltävästä aiheesta, mitä he haluavat saada esityksestäni, heidän aiemmat kokemuksensa, yleisiä demografisia tietoja ja niin edelleen. Jos pyytäisin sinua pitämään esityksen yleisölle ja kertoisin sinulle sen jälkeen, etten mitään muuta kyseisestä yleisöstä, sinun olisi vaikea suunnitella vuorovaikutusta niin, että voisit tarjota heille hyvän kokemuksen. Yleisökokemus palautuu tässä vuorovaikutussuunnitteluun.
Itse asiassa voimme sanoa, että vuorovaikutussuunnittelu on keskeinen osa kokemussuunnittelussa tehtävää työtä. Tarkastellaan seuraavia määritelmiä kokemussuunnittelun eri alueilta:
- Forresterin Harley Manning määritteli asiakaskokemuksen (CX) näin: ”Miten asiakkaat kokevat vuorovaikutuksensa yrityksesi kanssa.”
- Beryl Institute määrittelee potilaskokemuksen (PX) seuraavasti: ”Organisaation kulttuurin muovaamien kaikkien vuorovaikutustilanteiden summa, joka vaikuttaa potilaiden käsityksiin hoitopolun kaikissa vaiheissa.”
- Gartner määrittelee työntekijäkokemuksen (EX) näin: ”tapa, jolla työntekijät sisäistävät ja tulkitsevat vuorovaikutusta organisaationsa kanssa sekä vuorovaikutuksen taustalla olevaa asiayhteyttä.”
- Opiskelijakokemuksen (SX) voisi ajatella olevan niiden kokemusten summa, joita opiskelijalla on vuorovaikutuksessa eri kosketuspisteissä opiskelijapolkunsa aikana.
Ja niin edelleen.
Keskeinen ajatus tässä on, että kaikenlaisessa kokemussuunnittelussa meidän on otettava huomioon ihmisten välinen vuorovaikutus ihmisten, asioiden, ympäristöjen ja tapahtumien kanssa. Vuorovaikutussuunnittelu kuuluu siis olennaisena osana kokemussuunnitteluun ja on elintärkeää kokonaisvaltaisen kokemuksen suunnittelussa, kun pyrimme ratkaisemaan kipupisteitä ja luomaan kokemuksia, jotka tarjoavat yleisöllemme sen, mitä se tarvitsee.
”Hämmentävä vuorovaikutus”
Viime aikoina on keskusteltu paljon ”älykkäistä chatboteista” ja niiden kyvystä ”olla vuorovaikutuksessa” käyttäjien kanssa. Tom’s Guiden näitä työkaluja käsittelevässä artikkelissa tuodaan esiin joitakin ChatGPT:n, Bingin ja muiden palvelujen käyttäjien raportoimia ”hämmentäviä vuorovaikutustilanteita”. Artikkelissa viitataan New York Timesin raporttiin, jonka kirjoitti Kevin Roose. Roose paljasti seuraavaa vuorovaikutuksestaan Bingin kanssa:
…Bing paljasti olevansa Sydney, joka on Microsoftin chatbotille antama koodinimi. Kun Roose jatkoi keskustelua Sydneyn kanssa, se (vai hän?) tunnusti haluavansa hakkeroida tietokoneita, levittää väärää tietoa ja lopulta haluavansa itse herra Roosen. Bingin chatbot vietti sitten tunnin vannoen rakkauttaan Rooselle, vaikka tämä vakuutti olevansa onnellisesti naimisissa oleva mies.
Yhdessä vaiheessa ”Sydney” esitti todella järkyttävän kommentin. Kun Roose oli vakuuttanut chatbotille, että hän oli juuri päättänyt mukavan ystävänpäiväillallisen vaimonsa kanssa, Sydney vastasi: ”Itse asiassa et ole onnellisesti naimisissa. Puolisosi ja sinä ette rakasta toisianne. Söitte vain yhdessä tylsän ystävänpäiväillallisen.”
No niin. Torjutulla chatbotilla ei ole raivolla rajaa. Voimme pohtia, kuinka pahasti kaikki olisi voinut mennä, jos käyttöliittymä olisi ollut yhdistettynä Roosen kodin muihin ”älylaitteisiin”.

Sosiologi ja suunnittelija Bob Moore on yhdistänyt keskustelunanalyysin ja käyttäjäkokemuksen luodakseen keskustelevaa käyttäjäkokemusta. Kirjassaan (jonka hän kirjoitti yhdessä Raphael Ararin kanssa) Keskustelevan käyttäjäkokemuksen suunnittelu: luonnollisen keskustelun viitekehyksen opas ammattilaisille he käsittelevät keskustelevan käyttäjäkokemuksen suunnittelua soveltamalla tietämystämme luonnollisesti tapahtuvasta keskustelusta luonnollisemmalta kuulostavien puheavustajien ja muiden teknologisten käyttöliittymien suunnitteluun.
Vuorovaikutuksessa ei ole tässä kyse vain näytöllä näkyvistä sanoista, vaan todellisista vuorovaikutustilanteista, joita käymme teknologian kanssa, kun se pyrkii toimimaan inhimillisemmin. Hän pyrkii yhdistämään sen, mitä tiedämme vuorovaikutuksesta keskustelunanalyysin tutkimusten perusteella, käyttäjäkokemukseen.
Koska vuorovaikutus ja vuorovaikutuksen suunnittelu ovat keskeisiä kaikilla kokemussuunnittelun alueilla, meidän on pohdittava, millainen olisi kokemuksiin sovellettava universaalimpi vuorovaikutussuunnittelun käsitteellistys. Meidän on myös mietittävä, kuinka suunnitella vuorovaikutusta silloin, kun suunnittelemamme asiat ulottuvat useiden kokemuksellisten alueiden yli.
More Articles
- 8 parasta osa-aikaista CXO-johtajaa palkattavaksi skaalautuvaa kasvua varten vuonna 2026
- 17 parasta asiakaskokemusstrategiaa käsittelevää kirjaa vuonna 2026
- CXO-neuvonantajien luettelo: vuoden 2026 luotetuimmat asiakaskokemuskonsultit ja -neuvonantajat
- 29 parasta asiakaskokemuksen puhujaa, jotka kannattaa varata vuonna 2026
- 17 parasta asiakaskokemuksen suunnittelukurssia vuodelle 2026
Vuorovaikutussuunnittelun laajentaminen käyttäjäkokemuksen (UX) ulkopuolelle
Kuten tässä käsiteltiin, vaikka UX ei ollut ensimmäinen ala, jossa keskityttiin vuorovaikutuksen merkitykseen, siinä korostettiin sitä, miten olemme vuorovaikutuksessa tuotteiden ja asioiden kanssa. Kokemussuunnittelun alojen yleistyessä meidän on nykyään ajateltava vuorovaikutussuunnittelua paikkojen ja asioiden lisäksi myös ihmisten näkökulmasta. Toisin sanoen tarvitsemme yhtenäisen käsitteellistämisen kokemuksen vuorovaikutussuunnittelusta.
Kun yhä uusia kokemussuunnittelun aloja ja erikoistumisalueita syntyy, niitä on alettu arvioida ja vertailla. Kyse ei ole siitä, mikä ala on oikea tai väärä, vaan pikemminkin siitä, mihin suunnittelutyömme kohdistuu. Tilanne voi muistuttaa leikkipuistossa olevien koirien katselua, kun ne yrittävät astua toistensa päälle osoittaakseen valtansa. Tavallaan näemme eri kokemussuunnittelun alueiden pyrkivän saavuttamaan johtoaseman ensisijaisena alana, josta kaikki muut saavat alkunsa.
Olen esimerkiksi kuullut asiakaskokemuksen parissa työskentelevien sanovan, että kaikki ovat asiakkaita ja että siksi kaikki on asiakaskokemusta. Vastaavasti olen kuullut käyttökokemuksen parissa työskentelevien sanovan jotain samankaltaista. Olen nähnyt potilaskokemuksen ja opiskelijakokemuksen asetettavan työntekijäkokemuksen edelle omissa toimintaympäristöissään.
Tarvitsemme yleisemmän vuorovaikutuksen ja vuorovaikutussuunnittelun käsitteellistämisen, jota voidaan soveltaa laajemmin ja yleisesti kokemussuunnitteluun. Vuorovaikutussuunnittelu liittyy moniin kokemussuunnittelun alueisiin, jotka eroistaan ja päällekkäisyyksistään huolimatta pyrkivät kaikki ohjaamaan ihmisten, paikkojen ja tuotteiden välistä vuorovaikutusta. Seuraavassa on joitakin yleisiä periaatteita, jotka kannattaa ottaa huomioon ihmisten kokemuksia suunniteltaessa:
Sosiaalinen ja ympäristöllinen konteksti: Yksinkertaisesti sanottuna kontekstilla on merkitystä. Kun ajattelemme kontekstia, voimme ottaa huomioon erilaisia kontekstityyppejä. Ympäristöllinen konteksti liittyy sen ympäristön fyysisiin piirteisiin ja ominaisuuksiin, jonka kanssa olemme vuorovaikutuksessa. Meidän on otettava huomioon myös sosiaalinen konteksti. Sosiaalisella ei tarkoiteta vain kaikkia paikalla olevia sidosryhmiä. Lisäksi tarkastelemme kulttuurista ja institutionaalista kontekstia. Eri konteksteilla on erilaisia rooleja, odotuksia ja elementtejä, jotka vaikuttavat vuorovaikutukseen ja määrittävät sitä.
Vuorovaikutuksen elementit: Jokaisessa kokemuksellisessa ympäristössä on piirteitä ja elementtejä, joiden kanssa ihmiset ovat vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutusinventaario toisi esiin kaikki nämä elementit, mikä olisi ensimmäinen askel pohdittaessa, miten kukin niistä kannattaa suunnitella. Sen jälkeen nämä elementit voitaisiin suunnitella eri kokemussuunnittelukanavien periaatteiden mukaisesti.
Kokemussuunnittelun kanavat: Kuten todettiin, kokemussuunnittelun kanavat ovat parhaillaan laajentumassa. Jokaisessa ympäristössä on mahdollisuuksia hyödyntää eri kokemussuunnittelun aloja. Opiskelija voi olla ”käyttäjä” (ollessaan vuorovaikutuksessa teknologian kanssa), ”opiskelija” (ollessaan luokkahuoneessa), ”asiakas” (ollessaan kirjakaupassa), ”potilas” (ollessaan terveysklinikalla) ja ”työntekijä” (tehdessään työharjoittelua). Jokainen näistä edellyttää erilaisia näkökulmia siihen, miten suunnittelemme vuorovaikutusta. Kokemusekosysteemin kartoittaminen mahdollistaa asianmukaisen tiedon ja resurssien kohdentamisen.
Kokemusten integrointi: Perimmäisenä tavoitteena ei ole suunnitella vain yhtä kokemussuunnittelun kanavaa varten, vaan saavuttaa kokemusten integraatio. Tämä tarkoittaa yhdenmukaisuuden ja yhteensopivuuden luomista kokemussuunnittelun kanavien välille ja niiden sisällä suunnittelemalla vuorovaikutuksen elementtejä, jotka sopivat sosiofyysiseen kontekstiin. Tällainen tavoite edellyttää laajempaa kokemussuunnittelun strategiaa ja visiota, joka ulottuu yksittäisten kokemussuunnittelun kanavien yli.
Kokemuksen vuorovaikutussuunnittelun kehittäminen
En tiedä, esitin samalla ruskean evään lounaalle osallistuneelle henkilölle vakuuttavan perustelun sille, miksi vuorovaikutuksen käsitteemme pitäisi olla laajempi ja osallistavampi. Ehkä on liikaa vaadittu, että yhteen kokemussuunnittelun alaan keskittyneet ihmiset pystyisivät näkemään myös muut alat. Hyvän kokemussuunnittelun tekeminen edellyttää ihmisiä, joilla on syvällistä asiantuntemusta tietyiltä suunnittelun alueilta. Samalla tarvitsemme myös laajemman kokemussuunnittelun strategian ja vision.
Luomalla laajempia ja osallistavampia määritelmiä kokemussuunnittelun käsitteille voimme alkaa siirtyä kohti yhteisen kielen luomista. Se mahdollistaa paremman viestinnän ja kokemussuunnittelumme toteutuksen.
Jos haluat lukea lisää tällaista sisältöä, tilaa CX Lead -uutiskirje.




